perjantai 30. marraskuuta 2012

I'm dreaming of a White Christmas.






Hei!

Oon voinut hyvin nyt. Otan vain aamuisin enää kipulääkettä. Suu ei aukea kovin isolle, mutta muuten kaikki on tosi hyvällä mallilla nyt. Tänään oli toinen päivä koulussa sairasloman jälkeen. Pääsen heti viettämään viikonloppua taas kun koulussa olin vain torstaina ja perjantaina.
Myöhästyin koulun jälkeen bussista, joten kävelin koulusta kaupunkiin. Nuttura päässä jäätävän kylmässä tuulessa vaellellen pääsin kaupunkiin. Ilma on ollut niin kylmä ettei nokkaansa paljon pihalle huvinvuoksi kehtaa laittaa. Lunta ei kuitenkaan ole maassa.
Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä! Sinne se marraskuukin katosi syksyn pimeyteen. En ole vielä hirveesti kehittänyt joululahja toivomuksia, mutta kihartimen ainakin tarvitsen.
Tänään aion tehdä joulusiivouksia. Laitoin eilen illalla pienen joulukuusen jo lipastoni päälle ja punaista liinaa pöydille. Jennyn ja Sannan koe viikko on ohi, joten suunnittelimme jonkunlaista yhteistä tekemistä. Ja luultavasti menen Samille yöksi tänään. Näin se tavallinen arkikin vain alkaa mullakin vaikka välillä näytti ja tuntui siltä etten toivu leikkauksesta edes jouluksi.

Hyvää joulun odotusta kaikille!!

-Sonja

perjantai 23. marraskuuta 2012

They tell me your blue skies fade to grey.

Moi!
Yleiskunto on laskenut sen verran reippaasti etten ole pystynyt aiemmin kirjoittamaan voinnistani. Eli tähän viikkoon on mahtunut paljon. Maanantai-tiistai välisenä yönä leikkaus jäljet aukesivat ja lähdimme sairaalaan. Olin sairaalassa yötä. Lämpöilyä on ollut siitä asti jonkin verran. Pääsin seuraavana päivänä kotiin. Olemme olleet monesti ottamassa suoneen nestettä ja kipulääkitystä. Panacod ei mennyt enää alas ja se teki hirveän tuskan minulle tietenkin. Lääkkeet vaihdettiin. No leikkaus haavat on auennut sen jälkeen vielä kahdesti. Eilen ja toissa päivänä. Vuoto on saatu kotona hallintaan eikä sitä ole tullut kuin noin 2-3dl vaikka paljon sekin on. Vertaan sitä ensimmäiseen vuotoon jolloin kurkusta valui melkein litra verta pois.
Tänään olen pystynyt juomaan vähän paremmin. Olin aamulla kurkkulääkärillä ja hän kertoi että kurkku on aloittanut niin sanotun parantumisen ja leikkauksesta tulleet poltto arvet on lähtemässä irti. No, onhan tämä jo kahdeksas päiväkin. Eli nämä "pienemmät" vuodot ovat johtuneet tietenkin siitä. Lääkäri sanoi myös, että 10 päivän jälkeen harvoin kurkku enää vuotaa, joten toivon todella että tämä loppuisi pian. Kurkun vuoto kohdistuu aina ilta tai yö -aikaan, eikä siksi ole edes kiva mennä nukkumaan. Ehkä se yksi kohta joka sieltä aina aukeaa lähtisi pian paranemaan. Niin toivon...
Uudet kipulääkkeet ovat hyvät ja olen voinut niiden myötä paremmin. Uusi vaiva jonka olen saanut on pahoinvointi. Tänään ei ole kuin ollut huimausta, mutta parina päivänä on ollut tosi huono olo.

-Sonja

maanantai 19. marraskuuta 2012

sad but true

Olo on pahentunut jokainen päivä. Tänään on viides päivä jos leikkauspäiväkin lasketaan. Kipu on välillä ihan sietämätön ja vettä on yritettävä niellä vaikka itku pääsisi. Eilen illalla nousi kova kuume ja tänään on ollut lämpöä. Parin päivän lämpö voikin olla leikkauksen jälkeen normaalia, mutta se ei saa jatkua montaa päivää.
En jaksa koneella istua tämän enempää. Olo on niin kauhean veltto.

-Sonja

perjantai 16. marraskuuta 2012

I won't cry, no I won't shed a tear.




Sain yöllä nukuttua ihmeenkin hyvin tosin vahvojen lääkkeiden voimin. Aamulla kurkkukipu oli voimistunut, mutta olo ei ole mitenkään sietämätön kumminkaan. Kuume ei onneksi ole noussut! Heräsin ensin kahdeksan jälkeen. Join, söin jäätelöä ja otin kipulääkettä. Katsoin tunnin verran tv:tä, mutta luultavasti kipulääke rupesi väsyttämään ja nukahdin taas.
Heräsin kahdeltatoista. Oli ihana vain maata hyvällä omalla tunnolla, mitään ei ollut pakko tehdä. Aivan kauhea nälkä vain iski ja siksi en pystynyt nukkumaan enää sikeästi. Söin viileää muusia, koska kaikki todella kuuma on kielletty. Kanaa yritin jauhaa suussa niin pieneksi kuin vain saatoin, mutta se tuntui silti jäävän kurkkuun kiinni. Minä ja muutkin ovat ihmetelleet todella hyvää vointiani. Toivon vain ettei olo pahenisi. Olen todella onnekas jos selviäisin näinkin hyvin!
Mehujäätä olen syönyt nälkäänikin. Panacodit eivät tunnu menevän alas kauhean hyvin pahan maun takia.. Niitä otan ainakin neljä kertaa päivässä, opiaatteja vain yöksi ja kahdesti päivässä otan tulehduskipulääkettä. Opiaatteja saan vain ensimmäiset päivät. Tuntuu hirveältä sanoa että syön opiaatteja! Olen pitänyt sitä aina huumeena.. Haha. Kävin äidin kanssa hakemassa seitsemän elokuvaa viikoksi (makuunissa tarjous). Sami lupasi tulla ainakin illaksi katsomaan mun kanssa niitä leffoja, joten ei mitään valittamista! Ajattelin ennen leikkausta ettei minun taatusti tee mieli edes syödä, mutta meinasi eilen illalla jo itku päästä kun iskä söi pizzaa. Vaikka kuinka halusinkin, se ei millään menisi alas. Se ärsyttää todenteolla!

-Sonja

torstai 15. marraskuuta 2012

tonsil surgery








Nielurisaleikkaus. Alunperin minun oli tarkoitus mennä päiväkirurgiselle sairaalaan kello kymmeneksi. Aika vaihtui kahteen kertaan ja loppuen lopuksi olin vähän ennen kahdeksaa sairaalassa. Sairaanhoitajat ottivat minut vastaan todella avoimesti. Tarkisteltiin tietoja ja istuin alas odottelemaan. Tapasin odotushuoneessa miehen jonka kanssa juttelimme. Miehen kanssa rupastelu vei minulta jännitystä, koska sain muuta ajateltavaa. En vielä aamullakaan oikeastaan jännittänyt leikkausta. Ajattelin etten edes nukkuisi edeltävänä yönä mutta asia meni aivan eri tavalla. Aamulla minua enemmänkin ärsytti leikkaus. Mietin sitä kuinka aamulla vielä oloni oli niin hyvä, mutta illalla kaamea. Lääkärit sekä nielurisaleikkauksessa aiemmin olleet kertoivat minulle kivusta ja se ahdisti minua. Ensimmäisen kerran odotushuoneesta minua haki lääkäri, joka aikoi leikata minut. Hän katsoi kurkkuuni vielä kerran ja tulosti reseptejä valmiiksi. Toisen kerran sairaanhoitaja haki minut ja antoi minulle sairaalarannekkeen, särkylääkettä valmiiksi ja hän kertoi minulle päivän kulun. Minä sain koko päivän olla omilla vaatteillani, josta suuresti hämmästyin koska minulle sanottiin aiemmin että joudun vaihtamaan sairaala vaatteet. Kolmannen kerran nostin itseni taas toisen sairaanhoitajan mukaan. Hän saattoi minut suoraan leikkaus saliin. Se tilanne stressasi minua. Leikkaussalissa oli ainakin viisi hoitajaa. Olin pyytänyt aiemmin puuduttavan laastarin käteen ettei kanyylin laitto tuntuisi, mutta se oli unohdettu. Hoitajat pahoittelivat asiaa. Hoitajat olivat tosi mukavia. Minulle laitettiin verenpaine mittari, ekg, sormenpäähän jotain muovisia testaajia, sekä kanyyli. Kanyyli ei ottanut edes niin kipeää kuin verikoe. Kanyyli saatiin heti ensimmäisellä kerralla paikalleen. Nukuttamaan minua tuli mies. Hän laittoi kanyylista unilääkettä samalla kun hoitaja antoi hapen mukana ilokaasua tai jotain muuta semmoista. Se haisi aluksi myrkylle, joten uskon senkin sisältäneen jotain nukuttavaa ainetta. Jo kahden henkäisyn jälkeen rupesin tuntemaan kädessä ja päässä painetta ja silmät alkoivat vetäytyä kiinni. Hoitajat toivottivat minulle hyviä öitä ja katsoivat minua hiljaa. Minua nauratti hirveästi koko tilanne. Yritin pitää parhaani mukaan silmiä auki mahdollisimman kauan. Sitten filmi poikkesi.
Heräsin heräämöstä. Minulle sanottiin, ettei yleensä muista heräämössä heräämistä mutta minä muistan pieniä pätkiä. Muistan kun he kysyivät vointiani. Olin vain liian väsynyt vastaamaan jokaiseen kysymykseen. Muistan kertoneeni että sain huonosti henkeä herätessäni. Huono hengen saanti toistui vähänväliä ja siksi jouduin olemaan lepohuoneessa kauemmin. Nainen otti sängystäni kiinni ja lähti kuljettamaan minua heräämöstä lepohuoneeseen. Muistan katseet joita keräsin käytävällä sängyssä maatessani. Vedin jossain vaiheessa vilttiä pääni päälle, niin että joku taatusti luuli minun olevan kuollut ruumis säkissä. Nukahdin aika ajoin lepohuoneessa pitkiksikin ajoiksi. Katsoin kelloa pelokkaana, sillä en halunnut kotiin. Minun oli hyvä nukkua sairaalan sängyssä. Hoitajat tulivat kysymään vointiani ja he toivat kaulalleni jääpussin. He toivat myös mehua, jäätelöä, jääpaloja ja peittelivät minua välillä. Melkein kello kahteen asti sain tipan kautta nestettä, koska nukuin niin myöhään. Olin ensimmäisen kerran herännyt varmaan kymmenen aikoihin tai ehkä ennemminkin. Hoitajat olivat välillä kanssani vaikka nukuin ja siitä voisin antaa kymmenen pistettä henkilökunnalle. Lääkärikin tuli kertomaan miten leikkaus oli mennyt. Leikkauksen kulku oli toiminut ihan niinkuin pitikin ja nielurisat olivat olleet todella arpiutuneet eli syystäkin leikattiin. Äiti tuli hakemaan minua puoli kolmen maissa, jolloin hoitaja kertoi kotihoidosta. Sain kolmea eri kipulääkettä kotiin (opiaatteja, tulehduskipulääkettä ja panacodia) joiden avulla olen nyt pärjäillyt. Sain myös pahoinvointilääkettä, jonka ensimmäisen kerran sain jo sairaalassa. Nousin istumaan sängyn reunalle ensimmäistä kertaa ja silloin sain ensimmäisen pahoinvointi kohtauksen. Kaarimalja kädessä seinistä tukea pitäen kävelin osastolta pois autoon. Pahoinvointi meni lääkkeen mukana onneksi aika nopeasti pois.
Kotona menin suoraan nukkumaan ja olen syönyt paljon rahkaa ja jäätelöä. Mieli tekisi kaikenlaista mutta syöminen on todella hankalaa. Kurkussa on kuin omena jumittuneena. Kurkkukipu on voimistunut iltaa kohden ja syynä varmasti se että sairaalan kovat aineet ovat lopettamassa vaikuttamista. Olinkin kyllä sekaisin sairaalassa.. Olo on kuitenkin paljon parempi mitä luulin sen olevan. Pystyn puhumaankin hiljaa vaikka ääni on turvonnut. Olen kuitenkin varma, että vasta huomenna nään oikean vointini. Mehukattia ja vettä paljon naamariin niin kurkku pysyy kosteana, eikä sen takia kipeydy lisää. Olen kotonakin pitänyt jääpussia kaulan päällä ja katsonut salkkarit ja simpsoneita. Ajattelin ostaa jonkun sarjan tuotantokausia tai tilata big brother 24/7 ajan vietteeksi myös. Kokemus leikkauksesta oli kuitenkin ihan hyvä. Minun oli hyvä olla alusta loppuun sairaalan hoidossa! Välillä tuntuu kuin nielaisisi oman kurkun ja tukehtuisi. Ja neste palautuu välillä ylös, joten pientä mehulasia saa nieleskellä kauan.
Sami oli meillä noin tunnin, koska meille tuli täyteen juuri tänään kaksi vuotta seurustelu aikaa. Sami antoi pienen lahjapaketin minulle. Samin mummu ja Sami oli halunnut ostaa minulle lahjan leikkauksen takia. Sain aivan älyttömän ihanat jouluvalot! Jouluvaloissa oli pieniä korkokenkiä joista valo tuli. Täydellinen lahja minulle. Piristi ihanasti mieltä!
Toivottavasti en unohtanut mitään oleellista. Ei muutakun kahden viikon sairasloma alkakoon! Ilmoittelen voinnistani varmasti lähes päivittäin.
Pitäkää itsenne terveinä!!

-Sonja

tiistai 13. marraskuuta 2012

You've got a million ways to make me laugh.

Tätä ystäväsi eivät kerro sinulle:
Et todellakaan tiedä kaikkea!

Lähde: msn.fi


1. Hän vihaa myöhästelemistäsi.
Hän ei kerro sinulle päin naamaa, ettei voi sietää myöhästelyäsi.

2. Hän häpeää vaatteitasi.
Hänen mielestään sinun vaatetuksesi on syvältä.

3. Hän himoitsee kumppaniasi.
Hän ei tunnustaisi edes kidutettuna, että hän ottaisi avosylin vastaan kumppanisi, jos päätyisitte eroon.

4. Hän ei pidä siitä että matkit hänen tyyliään.
Hän haluaisi pitää tyylinsä itsellään.

5. Hän pitää sinua siipeilijänä.
Hän haluaisi, että maksaisit velkasi.

6. Sinä olet hänen mielestään kumppanillesi törkeä.
Kumppanisi ansaitsisi hänen mielestään parempaa kohtelua.

7. Hän on väsynyt valittamiseesi.
Sinä olet hänen mielestään marisija.

8. Hän kadehtii sinua.
Hän ei aina ole iloinen puolestasi.



Jos itse lähden purkamaan näitä niin silmä kompastuu moneen kohtaan.
Myöhästyminen ei koskaan puolin eikä toisin ole mukavaa. Näin kylmillä syys/ talvi säillä monien minuuttien odottelu on typerää, varsinkin kun toisella ei ole hyvää syytä. Itselle käy myös usein niin, että tulen paljon etu ajassa ja syytän mielessäni ystävää myöhästymisestä, vaikka se onkin väärin.
"Hän häpeää vaatteitasi" -kohta ei sovi mielestäni ainakaan omiin kavereihini. Monilla kavereillani on aika sama maku ja kehumme todella paljon toistemme vaatteita, joskus jopa saatamme lainata niitä toisillemme.
Kolmas kohta on kaikista eniten vastoin minun ajatusmaailmaani. En ole himoinnut kaverini poikaystävää, koska pidän kiinni vain omastani. Tuskin edes huomaan muita kuin Samia.
Matkiminen on todella ärsyttävää. Usein se lähes saattaa raivostuttaa minua. Kouluun ei ole kiva mennä jos kaverisi on klooni sinusta. Kutsun "vahinko-ostoksi" tilannetta, kun toinen on ostanut vahingossa samanlaiset housut, paidan tai jotain muuta. Vahinko ja matkiminen on täysin eriasia, mutta jos kaverisi varsin hyvin tietää sinun vaatekomerosi sisällön, asia ärsyttää ainakin minua. Myös matkiminen esimerkiksi tavanomaisista lauseistani on rasittavaa. Jos kaverini lainaa tai käyttää minun mielipidettäni, se on todella ärsyttävää. Kyllä kaikilla jonkun verran mielikuvitusta on.
Siipeilijät eivät välttämättä ärsytä minua vaan siipeilijöissä ärsyttävää on se, kuinka he luulevat pärjäävänsä elämässä ilman velvollisuuksia. Ei ketään voi ajatella että: "ei minun tarvitse maksaa velkojani."
Joskus puolin ja toisin ajatellaan, että kaveri kohtelee kumppaniaan törkeästi. Olen hyvinkin paljon joskus tätä mieltä. Toisaalta, vain jos riidan tai huonon kohtelun syyn tietää varmasti, voi mielipiteensä kanssa sihistä itsekseen, mutta jos kaverini olisi ilkeä hänen kumppanilleen enkä tietäisi syytä en lähtisi arvostelemaan, koska mistäs minä tietäisin mitä asia koskee oikeasti.
Apua saa aina pyytää ja sitä ainakin itse annan. Valituksella ja suruilla on suuri merkitys. Valittajia ei jaksa ketään varmastikkaan kuunnella. On eri asia kertoa että: "menee huonosti koulussa", kuin: "en jaksa koulua hyi hel*etti on matikkaa ja anatomiaa ja koulu menee päin pe*settä."
Itse en kadehdi kavereitani usein. En vaatteista, enkä suhteista. Viimeeksi olin kaverilleni Sannalle kateellinen, kun hän sai ipadin. Nyt en enää kuitenkaan ole kuin vain iloinen hänen puolestaan! :)

-Sonja

maanantai 12. marraskuuta 2012

Shine bright like a diamond

Miro teki  jälkiruuaksi koulussa mansikkarahkaa, johon hän laittoi digestive pohjan.


Tänään oli taas huikea väsymys niinkuin jokaisena maanantai aamuna. Aivan kuin herätyskello olisi viiltävä veitsi korvassa. Pääsin kuitenkin kouluun asti. Meillä oli kotitaloutta ensimmäiset tunnit ja myöhemmin olimme ensimmäisillä anatomian tunneilla. Oli ihana päästä koulusta kotiin.
Tulin vähän aikaa sitten kaupungista. Ostin sieltä huivin ja hameen. Näimme myös Samin kanssa kavereita, jotka roikkuivat keskustassa kierrellen kauppakeskusta. Oli mahtavaa nähdä kauppojen ikkunoissa joulu tonttuja ja olkipukkeja. Oli mukava nähdä, että joulu on lähellä. Kaikki pienet tontut ja punaiset valot saivat miettimään joululahjoja. Jouluun kuuluu vain se lumi jota juuri nyt ei täällä vaasassa ole pientäkään nyppylää.
Ajattelin huomiseks kysyä seuraa Jennyltä ja Sannalta. Torstain leikkaus painaa vähän mieltä, mutta pitää koittaa keksiä jotain kivaa tekemistä näille päiville. Jos näin voi edes sanoa, niin hyvä asia leikkauksessa on melkein kahden viikon loma! Eipähän tarvitse murehtia kahdeksan aamuista sun muista ikävistä asioista. Saan vain katsoa tv:tä ja syödä jätskiä, jos siis asiasta joku hyvä puoli pitää kaivaa esiin.

-Sonja

lauantai 10. marraskuuta 2012

Akılsız başın cezasını ayaklar çeker.




Sanna, minä ja Jenny.
Eilen tosiaan oli aikamoiset bileet. Olin pääosin Jennyn ja Sannan kanssa, mutta ystäviä siellä oli talo täynnä. Sattui niin hyvä tuuri käymään, että myöhään illalla tuli vielä nummeltakin vanhoja ystäviä sinne mun seuraksi. Ilta oli aivan älyttömän kiva. Ihanaa viettää perjantaita niin sanotusti "vanhaan tapaan" niinkuin aina ennenkin Sannan ja Jennyn kanssa. Meillä oli aivan huippu hauskaa! En uskaltanut ottaa järkkäriä mukaan, mutta Jennyllä on muutama kuva iphonessa tästä illasta.
Koulussa meillä oli perjantai päivänä sosiaalipolitiikan koe joka luultavasti meni kaikilla päin mäntyä. Hymy nousee korviin jos läpi edes pääsen!
Tänään lauantaina tulin turkin kurssilta suoraan kotiin. Ilma on ainakin näyttänyt sateiselta ja tuuli on ilkeän kylmä. Uskon että tämän päivän tapahtumat tapahtuvat sisätiloissa. Iskä on ostanut kaikennäköistä hyvää taas lauantain kunniaksi mulle ja Samille. Sami tulee illalla meille ja luultavasti katsomme jonkun elokuvan.

-Sonja

torstai 8. marraskuuta 2012

He breathes flesh to my bones




Moi!

Lunta on taas jonkun verran tuprutellut maahan. Vaikka illat pimenee todella aikaisin niin tähdet, suuren suuri kuu ja pieni lumen kerrostuma saa valaisemaan tiet kirkkaasti.
Tällä viikolla koulussa on ollut jokseenkin värikästä. Kokeita olemme jonkun verran saaneet raapustaa, koska jakso vaihtuu ensi viikolla. Tänään olin englannin kokeessa ja se meni todella hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Mutta huomenna voi olla että ääni muuttuu tässä kellossa. Meillä on yli sadan sivun koe sosiaalipolitiikasta. Aineena se ei kiinnosta minua ollenkaan. Onneksi perjantai motivoi sitä edes jonkin verran. Tieto siitä, että kokeen jälkeen saa juhlia perjantain kunniaksi pistää hymyn huulille!
Perjantai illan vietosta sen verran että suunnitelmissa on hauskan pitoa, vanhojen ystävien kuin uusienkin kanssa. Toivottavasti pientä tekstiäkin olis siitä tulossa sitten viikonlopun aikana.
Olin tänään sairaalalla täyttämässä papereita ja muutenkin vain juttelemassa ens torstain nielurisaleikkauksesta. Minulla ja Samilla on "kaksi vuotis" -päivä silloin torstaina 15.11. ja olimme suunnitellut kaikennäköistä tekemistä, mutta piparikshan ne sitten meni. Olemme kummatkin siitä todella pahoillamme, mutta parempi että ne nielurisat leikataan nyt kun sitä ei tiedä koska seuraava mahdollisuus olisi. Menemme amarilloon syömään päivää ennen leikkausta ja sillälailla juhlimme meidän päivää.
Saan ainakin viikon lomaa leikkauksen takia koulusta, joten varmaan vuodatan tänne olotilaani jonkun verran. Toivottavasti olisin niitä onnellisia jotka eivät olisi leikkauksesta oikein moksiskaan. En jaksaisi kahta viikkoa elää jäätelöllä ja olla lähes nielemättä. Pelottaa ajatuskin.. Se ei vaan jää muuta kuin nähtäväksi, mutta leikkaus on kuitenkin aina leikkaus.
Tänä iltana meen Samilla käymään pieneksi hetkeksi ja muuten on luvassa rankkaa lukemista..

Hyviä viikonlopun odotuksia kaikille!

-Sonja


ps. Sit ihan sellasta muodollista asiaa, että jätti blogi taas yhden kuvan lataamatta ja vaikka kuinka kirjaan ulos ja yritän uudelleen niin en vaan saa sitä ilmestymään tähän postaukseen. Kellään mitään hyvää kikkailua tähän ongelmaan?

perjantai 2. marraskuuta 2012

blonde jokes

Muutama blondi vitsi netistä:

~ Blondi oli ajelemassa autolla. Silloin hän näki kun puhelinasentaja kiipesi pylvääseen.

- Mikä tyhmyri, blondi tuumi. - luuleeko hän että ajan autolla ensimmäistä kertaa.

Mitä eroa on hyttysellä ja blondilla?
- Hyttynen tajuaa lopettaa imemisen, kun ensimmäisen kerran läpsäyttää.

Mitä eroa blondilla ja pizzalla?
- Pizzan saa halutessaan ilman sieniä.

Miksi blondi ei osaa vesihiihtää?
-No, koska se levittää jalkansa heti kun sen jalkoväli kastuu.

Mitä blondi kysyi, kun sai tietää olevansa raskaana?
-Onko se minun?

Mitä eroa on blondilla ja hammasharjalla?
-Et anna ystäviesi lainata hammasharjaasi.

Mitä yhteistä on blondilla ja kaljapullolla?
-Molemmat ovat tyhjiä kaulasta ylöspäin.
Mitä eroa on fiksulla blondilla ja Elviksellä?-Joku on nähnytkin Elviksen.
Miksi blondi oli innoissaan saatuaan palapelinsä valmiiksi puolen vuoden uurastuksen jälkeen?  
-Palapelin laatikon kyljessä luki 2-4 vuotta

Miksi kutsutaan blondia, joka on yliopistossa?
- Vierailijaksi
Miten yksikätisen blondin saa alas puusta?
-Vilkuttamalla sille.


-Sonja

Oh the truth hurts, and lies worse.

Jonna piirsi koulussa unisiepparin mun käteen. :)











































I try to forgive, but it's not enough to make it all okay,
You can't play our broken strings
You can't feel anything that your heart don't want to feel


Tänään on ollut huono päivä. Ehkä huomenna parempi kun suunnitteilla on tyttöjen kanssa kauhuelokuva ja hyvää ruokaa!

-Sonja