perjantai 16. marraskuuta 2012
I won't cry, no I won't shed a tear.
Sain yöllä nukuttua ihmeenkin hyvin tosin vahvojen lääkkeiden voimin. Aamulla kurkkukipu oli voimistunut, mutta olo ei ole mitenkään sietämätön kumminkaan. Kuume ei onneksi ole noussut! Heräsin ensin kahdeksan jälkeen. Join, söin jäätelöä ja otin kipulääkettä. Katsoin tunnin verran tv:tä, mutta luultavasti kipulääke rupesi väsyttämään ja nukahdin taas.
Heräsin kahdeltatoista. Oli ihana vain maata hyvällä omalla tunnolla, mitään ei ollut pakko tehdä. Aivan kauhea nälkä vain iski ja siksi en pystynyt nukkumaan enää sikeästi. Söin viileää muusia, koska kaikki todella kuuma on kielletty. Kanaa yritin jauhaa suussa niin pieneksi kuin vain saatoin, mutta se tuntui silti jäävän kurkkuun kiinni. Minä ja muutkin ovat ihmetelleet todella hyvää vointiani. Toivon vain ettei olo pahenisi. Olen todella onnekas jos selviäisin näinkin hyvin!
Mehujäätä olen syönyt nälkäänikin. Panacodit eivät tunnu menevän alas kauhean hyvin pahan maun takia.. Niitä otan ainakin neljä kertaa päivässä, opiaatteja vain yöksi ja kahdesti päivässä otan tulehduskipulääkettä. Opiaatteja saan vain ensimmäiset päivät. Tuntuu hirveältä sanoa että syön opiaatteja! Olen pitänyt sitä aina huumeena.. Haha. Kävin äidin kanssa hakemassa seitsemän elokuvaa viikoksi (makuunissa tarjous). Sami lupasi tulla ainakin illaksi katsomaan mun kanssa niitä leffoja, joten ei mitään valittamista! Ajattelin ennen leikkausta ettei minun taatusti tee mieli edes syödä, mutta meinasi eilen illalla jo itku päästä kun iskä söi pizzaa. Vaikka kuinka halusinkin, se ei millään menisi alas. Se ärsyttää todenteolla!
-Sonja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti