tonsil surgery

Nielurisaleikkaus. Alunperin minun oli tarkoitus mennä päiväkirurgiselle sairaalaan kello kymmeneksi. Aika vaihtui kahteen kertaan ja loppuen lopuksi olin vähän ennen kahdeksaa sairaalassa. Sairaanhoitajat ottivat minut vastaan todella avoimesti. Tarkisteltiin tietoja ja istuin alas odottelemaan. Tapasin odotushuoneessa miehen jonka kanssa juttelimme. Miehen kanssa rupastelu vei minulta jännitystä, koska sain muuta ajateltavaa. En vielä aamullakaan oikeastaan jännittänyt leikkausta. Ajattelin etten edes nukkuisi edeltävänä yönä mutta asia meni aivan eri tavalla. Aamulla minua enemmänkin ärsytti leikkaus. Mietin sitä kuinka aamulla vielä oloni oli niin hyvä, mutta illalla kaamea. Lääkärit sekä nielurisaleikkauksessa aiemmin olleet kertoivat minulle kivusta ja se ahdisti minua. Ensimmäisen kerran odotushuoneesta minua haki lääkäri, joka aikoi leikata minut. Hän katsoi kurkkuuni vielä kerran ja tulosti reseptejä valmiiksi. Toisen kerran sairaanhoitaja haki minut ja antoi minulle sairaalarannekkeen, särkylääkettä valmiiksi ja hän kertoi minulle päivän kulun. Minä sain koko päivän olla omilla vaatteillani, josta suuresti hämmästyin koska minulle sanottiin aiemmin että joudun vaihtamaan sairaala vaatteet. Kolmannen kerran nostin itseni taas toisen sairaanhoitajan mukaan. Hän saattoi minut suoraan leikkaus saliin. Se tilanne stressasi minua. Leikkaussalissa oli ainakin viisi hoitajaa. Olin pyytänyt aiemmin puuduttavan laastarin käteen ettei kanyylin laitto tuntuisi, mutta se oli unohdettu. Hoitajat pahoittelivat asiaa. Hoitajat olivat tosi mukavia. Minulle laitettiin verenpaine mittari, ekg, sormenpäähän jotain muovisia testaajia, sekä kanyyli. Kanyyli ei ottanut edes niin kipeää kuin verikoe. Kanyyli saatiin heti ensimmäisellä kerralla paikalleen. Nukuttamaan minua tuli mies. Hän laittoi kanyylista unilääkettä samalla kun hoitaja antoi hapen mukana ilokaasua tai jotain muuta semmoista. Se haisi aluksi myrkylle, joten uskon senkin sisältäneen jotain nukuttavaa ainetta. Jo kahden henkäisyn jälkeen rupesin tuntemaan kädessä ja päässä painetta ja silmät alkoivat vetäytyä kiinni. Hoitajat toivottivat minulle hyviä öitä ja katsoivat minua hiljaa. Minua nauratti hirveästi koko tilanne. Yritin pitää parhaani mukaan silmiä auki mahdollisimman kauan. Sitten filmi poikkesi.
Heräsin heräämöstä. Minulle sanottiin, ettei yleensä muista heräämössä heräämistä mutta minä muistan pieniä pätkiä. Muistan kun he kysyivät vointiani. Olin vain liian väsynyt vastaamaan jokaiseen kysymykseen. Muistan kertoneeni että sain huonosti henkeä herätessäni. Huono hengen saanti toistui vähänväliä ja siksi jouduin olemaan lepohuoneessa kauemmin. Nainen otti sängystäni kiinni ja lähti kuljettamaan minua heräämöstä lepohuoneeseen. Muistan katseet joita keräsin käytävällä sängyssä maatessani. Vedin jossain vaiheessa vilttiä pääni päälle, niin että joku taatusti luuli minun olevan kuollut ruumis säkissä. Nukahdin aika ajoin lepohuoneessa pitkiksikin ajoiksi. Katsoin kelloa pelokkaana, sillä en halunnut kotiin. Minun oli hyvä nukkua sairaalan sängyssä. Hoitajat tulivat kysymään vointiani ja he toivat kaulalleni jääpussin. He toivat myös mehua, jäätelöä, jääpaloja ja peittelivät minua välillä. Melkein kello kahteen asti sain tipan kautta nestettä, koska nukuin niin myöhään. Olin ensimmäisen kerran herännyt varmaan kymmenen aikoihin tai ehkä ennemminkin. Hoitajat olivat välillä kanssani vaikka nukuin ja siitä voisin antaa kymmenen pistettä henkilökunnalle. Lääkärikin tuli kertomaan miten leikkaus oli mennyt. Leikkauksen kulku oli toiminut ihan niinkuin pitikin ja nielurisat olivat olleet todella arpiutuneet eli syystäkin leikattiin. Äiti tuli hakemaan minua puoli kolmen maissa, jolloin hoitaja kertoi kotihoidosta. Sain kolmea eri kipulääkettä kotiin (opiaatteja, tulehduskipulääkettä ja panacodia) joiden avulla olen nyt pärjäillyt. Sain myös pahoinvointilääkettä, jonka ensimmäisen kerran sain jo sairaalassa. Nousin istumaan sängyn reunalle ensimmäistä kertaa ja silloin sain ensimmäisen pahoinvointi kohtauksen. Kaarimalja kädessä seinistä tukea pitäen kävelin osastolta pois autoon. Pahoinvointi meni lääkkeen mukana onneksi aika nopeasti pois.
Kotona menin suoraan nukkumaan ja olen syönyt paljon rahkaa ja jäätelöä. Mieli tekisi kaikenlaista mutta syöminen on todella hankalaa. Kurkussa on kuin omena jumittuneena. Kurkkukipu on voimistunut iltaa kohden ja syynä varmasti se että sairaalan kovat aineet ovat lopettamassa vaikuttamista. Olinkin kyllä sekaisin sairaalassa.. Olo on kuitenkin paljon parempi mitä luulin sen olevan. Pystyn puhumaankin hiljaa vaikka ääni on turvonnut. Olen kuitenkin varma, että vasta huomenna nään oikean vointini. Mehukattia ja vettä paljon naamariin niin kurkku pysyy kosteana, eikä sen takia kipeydy lisää. Olen kotonakin pitänyt jääpussia kaulan päällä ja katsonut salkkarit ja simpsoneita. Ajattelin ostaa jonkun sarjan tuotantokausia tai tilata big brother 24/7 ajan vietteeksi myös. Kokemus leikkauksesta oli kuitenkin ihan hyvä. Minun oli hyvä olla alusta loppuun sairaalan hoidossa! Välillä tuntuu kuin nielaisisi oman kurkun ja tukehtuisi. Ja neste palautuu välillä ylös, joten pientä mehulasia saa nieleskellä kauan.
Sami oli meillä noin tunnin, koska meille tuli täyteen juuri tänään kaksi vuotta seurustelu aikaa. Sami antoi pienen lahjapaketin minulle. Samin mummu ja Sami oli halunnut ostaa minulle lahjan leikkauksen takia. Sain aivan älyttömän ihanat jouluvalot! Jouluvaloissa oli pieniä korkokenkiä joista valo tuli. Täydellinen lahja minulle. Piristi ihanasti mieltä!
Toivottavasti en unohtanut mitään oleellista. Ei muutakun kahden viikon sairasloma alkakoon! Ilmoittelen voinnistani varmasti lähes päivittäin.
Pitäkää itsenne terveinä!!

-Sonja